Lapa lehtee ja lärvi jäihi, vai hä?
Arvuuttelija niittää mainetta mediassa. Onko Törtsän kovin kyselijä kohdannu arvoisensa ja joutunu alakynteen? No ei toivookaa, mutta kova oli yritys–> http://slammer.fi/
Ainiin, alla pari tuoretta behind the scenes shottia kun Brude kävi japskeissa promoomassa uutta haastistansa ja heittään samalla pari rouheeta manööveriä paikallisten elvisten kaa:
Lisää kuvia promokiertueelta ens kuun Seiskassa. Mainittakoon vielä, että promotyttönä Gryyberillä oli mukana luonnonkaunis Tuksu.
Brude jatkaa promokiertuetta joulun paikkeille, Nickelbäkki hurauttaa ens viikolla Marokkoon syömään rantahiekkaa ja Jokkepappa patikoi PuumaPenaCombo kintereillään Balin Kutabiitsille viettään iisilaiffii. Mielenkiintosta nähä miten massiäijien käy ku lennot on laitettu vaan mennäkseen ja suunnitelmat on auki ku puolustusvoimien perse.
Jonninnäköstä tiiseriäkin lökä-äijien viimekauden ottamuksista täytys pukkailla jossain vaiheessa, ku on tarpeeksi masentunu näihin syksyn paskasäihin. Sitä ootellessa ja seuraavaan kertaan, lökä-äijät kuittaa, peace out!
Tatra Hängöröööynd!
Jahas, sunnuntaiaamu.. Hyppiikö Aku Ankat silmille? Välkkyykö silmissä stygevalot? Soiko päässä Hämmertaimin korvia raastava jumputus? I know the feeling homie!
Perjantai 2.4. oli päivä, jona oli sovittu pidettävän jo joka keväiseks perinteeks muodostuneet Bläkärin kaudenpäätössessarit, Tatra Häng Araundit. Suoritus paikat hiottiin edellisenä iltana talkoo voimin priima kuosiin, joten aamulla ei tarvis muuta kun viimestellä sheippaus ja suolata menot. Talkoisiin suoraan Turkista fotosuuteista saapunu Bruuttus ei kuitenkaan malttanu oottaa seuraavaan päivään vaan kävi innosta piukeena lasauttaan pikkulinjan alanokasta yhen takajyygenin takaruoskalla maustettuna. Tais pojalta seki into loppua lyhyeen..
Taivaalta paisteli Kanarian aurinko sessaripäivän pärähtäessä käyntiin vuosien varrella tutuks käyneellä tavalla kun kaiuttimista värisi ilmoille Ludacrissin kohtelias kehotus: MOVE BITCH, GET OUT THE WAY! Kyseinen ilmaus tulisi sopiin päivän teemaan ku nyrkki nassuun, sillä jengiä oli lähtötorneissa enemmän ku Ilveksen maalilla tän kauden surkuhupaisissa peleissä yhteensä. Laskuformaattina toimis siis Bronton sanoja lainaten “räbit fire” ja alta pois jos tulee lehmät.
Vaikka käsitteistä Häng Araund ja kisa ei samassa virkkeessä voi puhua, niin kuten tapoihin on kuulunut, päivän kovimmille liekittäjille olis tarjolla jonkinnäköstä pikkuhyvää vaatekaappiin, hattuhyllylle tai ihan vaan eniten tarjoovalle myytäväks. Laskemisen taso räjähti käsiin aivan täysin, kun ukot ja akat, nuoret ja papat stomppas holiwuuud tason runia runin perään. Erityismainintana mainittakoon kuitenki randomilla(?) paikalle osunu Kari Ellivuoresta, joka tyhjensi tatsilla trikkitaskua isosta hyndästä. Saman kaverin toimesta nähtiin ehkä päivän pahimmat lehmät kun ukko leiskautti bäkki seiskalla ohi bigairin ländistä. Muita palkintoja, mainetta ja mammonaa kleimanneita puumia tais olla Ruppe, Viki ja Nokian oma hurja Malmin Harri.
Hiutaleen blogicämin tittelin pokannut turistidigipokkari huusi hoosiannaa muutaman foloucämin muodossa, joista maistiaisia tässä: Tatra Häng Araund 2010
Rinteessä sessailu sai illalla jatkoa parilla partibägillä Hookissa, jonka jälkeen alko pari päivänen koettelemus, jossa toisin kuin Häng Araundeilla, kilpailuhenki oli kurotteli pilviä. Voittajalle tiedossa x tunnin musta-aukko, eikä niitä Aku Ankkojakaan sunnuntain aikana karistella. Häviäjä on pusifeissi. Pahan pisti.. Kumman ite ottasit? Voittajasta ei tainnu eilisen jälkeen jäädä epäselvyyttä.. Vai mitä Kebu?
Insertti kävi heittään loppukevennyksen
Ahvenet á la fransmanni
Bonjorno bonjorno! Johtuen paikallisen nettikulttuurin alkeellisuudesta, on blogipäivitykset etsineet kaveriaan. Mutta siitä lisää hieman myöhemmin..
Meikäläisen reissu siis jatkui Crosetsista naapurivaltion puolelle Les Arcsiin, jossa viini virtasi, patonki oli halpaa ja brittituristit yrittivät ryypätä itseään hengiltä. Matkaan liittyivät Napakettu, jonka hymy oli tuoreen seksiloman jäljiltä niin leveä, että olisi voinut nielaista itsensä, ja Harri “The Gates Are Open” Tarvainen, jotka saapuivat tapaamispaikalle Geneven lentokentälle. Genevestä resuisen suomalialaisryhmämme tuli noutamaan Aavenin perustajaomistajateammanager Seb, joka toimitti meidät tulevan viikon aikaiseen kotikoloomme Arc 1600:een. Ulko-ovesta matkaa rinteeseen oli noin kolme askelta. Hän itse asuisi avovaimonsa Annukan, joka myös on yksi Aavenin perustajista/omistajista, ja lastensa kanssa alhaalla laaksossa, jota suomalaisittain kutsutaan Bursanmurisiksi tai vaan Burgiksi.
Seuraavana aamuna olimme Napiksen ja Reisihartsan kanssa 10 maissa tapaamispaikalla odottelemassa manageriamme, jonka oli tarkoitus saapua funiculeerillä (vuoristojuna näemmä) alhaalta hissilippujen kanssa. 10 yli 10 kilahti viesti, että ukko oli missannut funiculeerin ja seuraava tulisi noin puolen tunnin piästä..French!
Rinteeseen päästyämme kävimme Sebin johdolla skauttailemassa spotteja viikkoa varten. Lumitilanne oli, että lunta oli helkkaristi, mutta paikalliseten hiihtolomien jäljiltä tuoretta ei juurikaan jäljellä ollut. No siihen meikäläinen oli jo tottunu. Onnistuttiin kuitenki löytään pari siistin näköstä vindlippiä ja hyndämesta, joka raksattiin valmiiksi ja jonka ländissä tod.näk. olis pehmeetä. Lohduttava tieto oli, että Les Arcs on aivan järkyttävän iso keskus ja managerimme on kolunnut kotikeskuksensa syövereitä rapiat parisenkymmentä vuotta joten tekemistä löytyisi sieltä minne les turismos eivät osaa/uskalla mennä.
Seb ja Naali tutkailemassa maastoa
Reisi heitti kameran kaulalle ja kävi laittaan yhen metusalemin.. ps. mad props försträkistä, jonka samainen kelmi kävi laittaan kylmiltää: Bs540Mute easy! Suolas meikät aika pahasti.
Viikon aikana säät suosi meitä ja löydettiin tekemistä päivä toisensa jälkeen. Tosin syy siihen, että kyseiset paikat olivat säilyneet selvisi perinpohjaisesti jo ensimmäisenä päivänä: joko spotille tai sieltä pois tai parhaassa tapauksessa menopaluuna olisi aika helkkarin raskas ja hikinen haikki. Reisi- ja perselihakset kiittelivät omistajiaan seuraavana aamuna vain kohdatakseen saman kurituksen parin tunnin kuluttua uudestaan.
Eräs aamu päätettiin ottaa kohteeks edellisenä päivänä raksatulta qp:lta spotattu puhtaaksi jääny linjan, joka tulisi alas Suomipojan näkökulmasta melko jyrkän oloista seinää ja matkan varrella olisi pari käännöskuvalle sopivaa lippiä. Ensin olisi suoriuduttava ehkä viikon rankimmasta haikista kyseisen huipun päälle, jonka paikallinen nimitys suomeksi oli naula. Kapuaminen huipulle vei bauttiarallaa puoli tuntia. Päältä näkymät olivat melko sanoinkuvailemattomat ja jyrkimmistä kohdista alas kurkkaaminen sai kaikki kuus punttia väpättään tahdissa. Suunnistaessamme halutulle linjalle Seb “the vuoristokauris” käveli kaikkien turvallisuuden edun kannalta edellä ja kolmen keltanokan kopla seurasi tiiviisti perässä. “Don’t walk on the wind lips!”: oli lause joka kaikui päässä.
Spottaamamme linja oli varmasti seinän turvallisin ja lumiolosuhteetkin puhuivat sen puolesta, että vyöryriski olisi olematon. Auta armias sitä koti-ikävää, joka ukot kuitenkin valtas kun droppauspaikalta jonkun sylkäisemä räkäklimppi leijaili linjan puolivälin paikkeille ilman minkäänlaista ongelmaa. Lausahdus, “Ei helkkari ei tää alhaalta näyttäny näin jyrkältä..”, tuli yhteen ääneen, jota seuras pitkän puoleinen hiljasuus, jonka katkas Reisiharrista lähtöisin oleva pistävä jännityksen katku.
Perääntyminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, joten ei muuta kun reput selkään ja pulkat alle. Lopulta joka Ahven oli ehyenä alhaalla, Reisi oli saanu pari hyvää ruutua ja fiilis oli mahoton. Päivä jatkuisi qpsessareilla ja päättyisi pitkään poishaikkiin sekä uuden hymppyrikynnen raksaamiseen.
Seb ja upsidedownmetukka
Viikko Franslandiassa hujahti melkosen äkäsesti ja lauantaiaamuna oli jo aika raahata ittemme ja rytkymme funiculeerillä alas, josta Annukka oli luvannut noutaa poppoon kentälle. Oltiin Geneven kentällä kymmenen maissa ja kone lähtisi 11:05, no kyllä tunnissa hyvin ehtii.. Paitsi, että lähössä oli noin Suomen väkiluvun verran muitaki ihmisiä. Jengiä oli niin, ettei meinannu sekaan mahtua ja check-inniin kilsan jono. Ei helvetti! Eessä odotti vuosisadan sneikkaus. Meiän onneks Annukka puhuu patonkia paremmin ku sujuvasti ja lopulta pienen säätämisen, kesken lippujen tulostamista losahtaneen lippumaattijärjestelmän, parin melko röyhkeen ohituksen ja turvatarkastuksessa repusta pengottujen ruuvimeisseleitten ja Leathermanin selittämisen jälkeen päästiin ku päästiin ajoissa portille ja kotimatkalle.
Iso kiitos vielä Sebille ja Annukalle reissun järjestämisestä, majotuksesta, ruokailuista ym. säätämisestä!
NETTISTOORI
Ensimmäisenä päivänä olimme innosta soikeina löytäessämme 1600m korkeudessa majailevasta alppikylästä ravintolan, joka tarjosi ilmaista nettiaikaa rajattomasti, kunhan ensin ostat lökän, nomikäettei. En tiä mikä ekana iltana kusi, kun seuraavana päivänä suoritettuamme saman rituaalin, ei epäonniset omenamme enään yhtyneetkään avoimen verkon tarjoamiin ulottuvuuksiin. Tarkkailtuamme hetken aikaa tilannetta huomasimme, että kaikkien muiden ravintolassa olleiden asiakkaiden vehkeet kyllä pelittivät. Kuka oli ansainnut tämän laatuista kohtalon karmaa, kysynpähän vaan? Yrittäessämme sönköttää lontoon ja elekielen avulla, että voisitteko yrittää buutata netin, hieman omaa pituuttaan leveämmän moottoripyöräjengiläistä muistuttavan läskin kaljupääpatongin vastaus oli ranskan ja elekielen sekoituksella: kyllä se toimii, ei käy! Mitä helvettiä?
Päivä toisensa jälkeen köyhdyimme öljyn verran vaan kohdataksemme saman noituuden yhä uudelleen ja uudelleen. Se läski ranskanbulldoggi oli varmasti blokannu meiät nettilootansa syövereistä. Hiljasia uhkauksia alko sadella pöydän ääressä ja tällä kertaa tais olla oman etumme mukasta ettei ne apinat puhunu kieliä. Eksponentaalisesti paheneva turhautuminen kiteytyi lopulta tarkkaan harkittuun sotasuunnitelmaan, johon sisältyisi väkivaltaista käytöstä, baarin omistaja ja irtaimisto, kolme tuntematonta henkilöä ja puolen metrin mittainen, halkaisijaltaan parikymmentäsenttinen vehnäpatonki, joka oli useamman vuorokauden ajan pöydällä kuivuessaan muotoutunut oivalliseksi lyömäaseeksi..
No ei meillä ollu pokkaa.. Mutta hyvä plääni eniveis!
Himaan
Eilen lähettiin kotia kohti, ei päästy Mcaamupalalle. Jouduttiin nälkäsenä ajeleen Geneveen saakka Mclounaalle. BB-Niko lähti kylille pyöriin ja venaileen uutta seuruetta jonka kanssa jatkaa ja me lähettiin Hunssin kaa lentään kohti Frankfurtin paskakenttää. Neljän tunnin venailu, revanssi Mäkkäri ja sumppia litroittain.
Hesasta Törtsään kyydeistä ei ollu oikeen mitään tietoo ja ´´kyllä se lutviutuu´´mentaliteetti toimi taas kun kentälle heilahti samaan aikaan Hanna,Anni,Saana kombo Mammotilta ja Mise joka oli tullut Juuliaa hakeen ja kyydit löyty kaikille.
Nikke jäi vielä euroihin.
Nalle oli innoissaan koitiinpaluusta.
Hanssi oli ihan kenossa rankan matkan jälkeen.
Vähiin käy ennen kun loppuu
Viimenen päivä, täydellinen lopetus reissulle. Lähettiin samalle spotille kun edellisenä kahtena päivänä. Ensin vähän droppia jossa jokaisen ekat ländätyt temput kusi kuvauksen puolesta täysin, millon oli filmi loppu ja millon zoomaattiin väärään suuntaan. Loppupeleissä tuli kuitenkin työvoitto, ens kerralla kuvaaja mukaan! Sitten päätöntä konkoilua, hampaitten kiristelyä ja toisille vittuilua puolitoista tuntia.
Pelastus löyty kuitenkin yhen solan pohjalta jonne raksattiin ditsivitustiyliverttiqp, Tampereen oma paha poika Kestilä vastusti viimeseen asti eikä suostunu raksaan, tästä johtuen jouduttiin eväämään Skeptilältä pääsy torniin. Vanhana pipehöylänä jona itteäni pidän kävin laittaan pojille näytiks muutaman aika massiivisen caba kolmosen. Sehän ei Kivitaskulle riittäny, se rupes laittaan plänttejä ja mäkkäreitä. Ja meikähän suolas swits putsilla.
Oltiin muokattu noin 50 hypyllä looppihenkistä haikkaria jollon Hainz alko maramattaan kameran varresta että sillä on kylmä, sen verran sympaattisia kavereita oltiin että annettiin ukon pari ryökäsyä laittaa. Huns oli sen verran ottanu nokkiinsa porttikiellosta että päätti kostaa Nikulle ja laski ekalla laskulla suoraan sitä polvilumpioon. Kaiken tänkin jälkeen vielä tuhansia ellei jopa satoja hyppyjä ja sitten päätettiin lähtee kämpille.
Sopimus oli että jonkun henkiset läksiäiskärsät vedetään, 2 kiloo lasagnee, pari öljyä ja kaks south parkkia ja koko remmi unessa. Pakko oli herätä koska sopimus oli että kärsät vedetään ja siivotakin piti. Tässä sitä vedetään lökää Sakari Kuosmasen tahtiin, siivous tarkotti meille tiskikoneen täyttöä.
Lähin eilen morottaan siskoa Les Diabeetesiin, valitettavasti täällä kehitysmaassa ei olla vielä päästy siihen pisteeseen että teitten nimet kerrottais kansalle, ei muuten mitään mutta ohjeet googlemapista meni teitten nimien mukaan. Intuitiolla sinne homma toimi, takasinpäin ei. Lähes jokaisen Sveitsin kyläpahasen kautta takas kämpille ja kahteen kertaan.
Päivän päätteeks todettiin että kameran tarkennus oli eilisellä putskuhyndällä, ja vessapaperikin loppu. Aamulla siis Mäkkiin McAamujannelle.
Tuplapukki
Eilen mäestä palaamisen jälkeen ei paljon lautoja tussailtu, saatika kirjoteltu blogia tai tehty ylipäätään mitään muutakaan. Lökä mieheen ja kanveesi oli väistämätön. Tässä siis parin päivän härdelli yhessä paketissa..
Kuten toissailtana oltiin sovittu, oli eilinen aamulähtö aikainen ja helkkarin ripee. Skarpimpaakin skarpimmat lökä-äijät oli tuolihississä nousemassa kohti Crosetsin huippua kukonlaulun aikaan, eli bauttiarallaa puoli kymmenen korvilla. Huonosta sääennusteesta huolimatta taivas oli täysin alasti ja suunnaksi otettiin edellisenä päivänä spotattu “playground” jonka muodoissa riitti mahollisuuksia erinäisille kalliodropeille ja hyndäpaikoille, ainaki Suomiukkojen mittakaavalla. Lumen koostumuksesta sen sijaan ei kenelläkään ollut pienintäkään hajua. Putikkatoiveet oli aikalailla hylätty, mutta jossei nyt ihan jänkkiä tai jäätä ni olis iha vitun jepa.
Vielä remmit kireelle ni pysyy pesareissa..
“Tää on kyllä aika pieni, mä en ainakaan hyppää..”
Kaikkien yllätykseksi joka äijälle löyty korkattava spotti alta viiden minuutin etsinnän jälkeen ja ensimmäisen yrityksen aiheuttamat pesarit todisti lumen olevan kevyttä kuin laittilökä, ainaki se päällimmäinen parikyt senttiä, jonka alla odotti kohtuullisen jämähtäny pohjakerros. Eipä siinä, ukkojen hymy oli ku ekaa kertaa tissit nähneellä kun selvisi, että lumi suurempien kallioiden ja kumpareiden pohjois puolella oli kuin olikin pehmeää.
Kuten hyvin tiedetään, pehmeän lumen olemassa olo tuo mukanaan vauhtia ja kohtuullisen sketsejä tilanteita.. tai ainakin niitä jälkimmäisiä. Pelkkien puhtaiden jälkien tuhomainen ei riittänyt Astmanikelle, joka yritti parhaansa mukaan lopettaa viimeisimmätkin aivosolunsa suorittamalla melko antaumuksellisen syöksyn niskanikamilleen päivän lumettomimpaan mutta fläteimpään ländiin. Oman kortensa kekoon kantoi myös hyvin järjestelmällisesti otsalohkonsa ihosoluja reissun aikana käräytellyt Bronttosaurus, joka sihtasi erään ilmalentonsa niin lähelle kallion kylkeä, että olis ite Riisilläkin ollu plörinät lökäpöksyissä.
“Sehän on putikkaa, ei se satu..”
Kuuden tunnin haikkaamisen ja rymyämisen jälkeen alko ukolla kun ukolla löpömittari lähennellä negatiivisia lukemia ja edessä olis vielä viikon vittumaisin poishaikki. Pilvien laskeutuessa alkoi näkyvyyskin olla sitä luokkaa, että olis ite Sumustenvuorten Pateki ollu hukassa. Haikkimatkan kyljestä löytyi kuitenkin aiemmin päivällä spotattu mahdollinen hyndämesta, joka voitaisiin raksata viimeistelyä vaille valmiiksi seuraavaa päivää varten.
“Moro äijä! Mitä äijä?”
Arvuuttelijan ja Bingoisännän, joka muuten tunnetaan tätä nykyä pahimpana euroneekerinä leukaluusta poskipäihin, yrittäessä laittaa kapuloita rattaisiin hyndän rakennusta harkitessa, joutu Knatterton kaivamaan itsestään sisäisen natsisaksa-aikaisen ss-komentajapersoonan. Hyndän paikka arvioitiin sokkona ja ländin muodosta ei liiemmin ollut tietoa, mutta kynsi siihen jokatapauksessa tehtäisiin. Raksaus eteni hyvällä pieteetillä ja miehen kokoinen lippa oli kasassa alta parissa tunnisa. Rojut kantoon ja helvetin kyytiä alas laaksoon.
“Voisitte äijät teki vähän kaivaa!”
Kaupan kautta kämpille, nakkikastikkeet ruokatorveen, lökät lärviin, venyttelyt jäseniin ja kuten hyvä ystävämme I-Shaqi asian ilmaisisi, done deal! 8,5 tunnin koluaminen teki duuninsa.
07:45 näyttää kello kun ensimmäinen korvia viiltävä herätys pirisee. Ai helvetti ku on paikat jumissa on eka ääneen ilmaistu ajatus mikä sängyn pohjalta nousee. Mitä veetä?? 45 min venyttelyn tulos oli yhtä kun joku olis hakannu yön yli lihanuijalla jalkapohjista päälakeen. Olosuhteisiin nähden nopee kurkkaus ikkunasta osoittaa, että vuori on pilvessä kun Aaltosen Remu, eli älytöntä kiirettä ylös ei ole.
Tunnin päästä uus yritys ja taivaalla olevat pilvet näyttää jo antautumisen merkkejä. Pikanen tsekki Crosetsin webbicamiin, ryijyt niskaan ja tahtimarssia kiesille. Ylhäällä suunta suorilla kohti eilen raksattua nööliä, jonka toimivuusprosentti oli sen hetkisillä tiedoilla yhtä lähellä nollaa kuin sataa.
Pirun äkänen inrunin viimeistely, ksp ja Bruuttus “first track” Kestilä torniin ootteleen lähtölupaa. Hyndä osoittautui odotuksia vastaan toimivaksi ja ländissäkin näytti olevan pehmoista ihan mukavasti. Parit hypyt mieheen, jonka jälkeen nyppylän verhos sen verran sankka sumupilvi, että pois laskiessa käsikädessäkin oli yksinäistä.
Pari klippiä parilta viime päivältä.. Pari klippiä parilta viime päivältä
Huomenna koetellaan lökä-äijiä viimesellä laskupäivällä täällä useaan kertaan todistetusti euroopan kalleimmalla maaperällä. Luvassa todennäköisesti suffelia keliä, sketsejä aireja, laittomia gräpejä ja vauhdikkaita pesareita. This is how we do it! JP rules!
Hintit venyttelee
Morgins, paikka jossa sitä putikkaa piti ainakin olla. No eipä löytyny, rinne oli kun betonia ja jäyti takakanttia kun hiomakone. Onneks löyty kuitenkin lupaavan näkönen spotti jonne raksata pari hyndää, huomena kattoon onko siellä lunta vai meneekö ihan rinteessä pujotteluks loppu reissu. Käytiin ottaan parin tunnin raksaus aika smuuttiin hyndään, nikelle tuli kolmet 70 euron pannut kun katkas lapionsa raksatessa. Pari indiä ja karseet lehmät mieheen jonka jälkeen päätettiin lähtee kämpille syömään nakkikastiketta.
Tukalien tilanteiden mies todisti jälleen kerran olevansa nimensä veroinen ja lähti kohtalaisen kireellä pakkasella ja vielä kovemalla tuulella aurinkolasi-kauluspaita-huppari kombolla vetään. Anto vielä varmuuden vuoks kaulurin mulle ennen puolen tunnin kruisausta alas. Ukolla alko olla parin tunnin jälkeen ottalohko ja torso todella hileessä, ja onnistu vielä polttaan naamansa.
Käytiin tänään respassa selvitteleen Niken kaa kämpän maksua ja respan ukko molotti ranskan englannilla että vielä tarvis 450 euroo lisää, tippu Maitopojun kaa leuat lattiaan jonka jälkeen respa-äijä tajus että parempi selventää poijlle että se on vaan pantti kämpästä. Tottakai koijattiin Mmbobia olan takaa kämpän hinnasta, ukko otti täydestä ja ottaa vieläkin, että pitää maksaa vielä 450 euroo suolasen 900 euron lisäks. Aika sinisilmästä, mutta täytyy nostaa hattua kuinka lunkisti poika asian ottaa. Ei taida olla rahasta kii.
Muutama bluesöljy ja yhteisvenyttelyt (kuulemma hintahtavaa hommaa) Ei käy kieltäminen on sen verran eroottiset spandexit meiän Pellavapäällä.
Sininen lintu
Tänään lähettiin sitten uhmaan bigairia koska keli oli kun Las Palmasissa, homma loppu kuitenkin lyhyeen kun kellään ei ollu usua tyypätä sitä. Gäpiä oli enemmän ku Garmisin legendaarisessa lentomäessä ja tuulikin oli kohtalaisen kova. Huomena uus yritys jos olis kesympi tuuli.
Seuraavaks lähettiin haisteleen Morgins freemanista putikkaa ja matkalta löydetiin muutama hauska spotti, pari turhan nopeeta lippaa, paljon windlippejä ja paikotellen jopa pientä putikan tynkää. Piuhallekin saatiin muutamat chicken wingsit ja Daniel todisti muutamilla pesareilla että putikkaa on.
Päivän päätteeks Danski laitto viä todella säälittäviä fingerflippejä. Jos joku osaa sen vielä huonommin ilmottakaa mulle, tuun mielelläni kattoon.
Sitten kämpille lapioimaan ylihinnoteltua jauhelihaa naamariin niin nopeesti että lautanen höyryää viä ku on kilo j.lihaa jokaisen ukon pötsissä. Sen jälkeen toiminta loppuu kun seinään, lökän jaksaa viimesillä voimillaan hakee ja sitten piirteleen jonku pulkkaa. Tänään tussattiin jo viimenenki pulkka, huomenna jatketaan monoilla.
Arvaa kenen lankku..?
Pikku videomaistiainen ukkojen räpeltämisestä..Lökä-äijät Crosetsissa Day2
Avoriaz
Matka on rullannu tähän asti melkosen mielenkiintosesti, Mikon pois jäännin aiheuttama tuska sai jatkoo Frankfurtin kentällä, istuttiin lähtöportin vieressä odottamassa ja kyselemässä millon boordaus alkaa, lento kun oli yllättäen myöhässä, Arvuuttelija kävi sitten kerran viä kysyyn että koskas täältä pääsisi pois niin emäntä ilmotti lennon lähteneen. Olivat kuulemma kuus kuulutusta laittanu ilmoille. Mitä vittua! miksei kukaan kertonu meille että lennon lähtöä täytyy oottaa viiden metrin säteellä kaiuttimesta jotta siitä kuulis jotain.
Tästäkin huolimatta ollaaan täällä Les Krosezissa. Putikkaa on paljon, se on helvetin kovaa ja viimesen päälle träkättyä. Mutta vielä ei olla heitetty kirvestä kaivoon, lunta on luvattu ja mikäli sitä ei tuu niin rinteestä löytyy härkänen bigairi. Tänään käytiin kurkkaan kun Reto laitto 360 bäkside easy mellow ja bäkside 7 kaikkee muuta ku laudalle alas.
tiiättekö muuten, että minkä takia lentokoneen siipien päässä on sellaset pienet pystysiivekkeet? Arvuuttelijapa tietää, kysykää siltä..
Jätkien kanssa reissussa
Onko meillä mukavaa, jess kyllä todellakin.
Huomenna lähetään reissuun, mikidiiltä poksahti putki tänään 13 tuntia ennen lähtöö ja ukko joutuu jäämään Ikurin sydämeen äyskäröimään vettä kotiteatterin eestä. Lähetään siis Rohanin ratsastajan ja astmaniken kaa vaikuttaan. Messissä kaitis ja kolme lökä äijää. Widdu wess!